A Celtic Tale

Lähdit sitten mihin tahansa suuntaan matkustamaan tästä pisteestä, tulee eteesi varmana maailman kauneimpia maisemia. Ei tietoakaan tasaisesta maastosta tai teollisuuskaupungeista, vaan aitoa luontoa, vanhaan tapaan viljelyä lehmineen ja lampaineen, ja muistetaan säilyttää myös sitä vanhaa ilmettä kaikkialla. Metsiä on kaikkialla minne sattuukaan katsomaan ja jos suuntaa askeleensa rannikolle saa varautua hengen haukkomiseen. Varoitus: älä kuuntele sitä aitoa oikeaa irlantilaista musiikkia kun pääset Irlantiin maisemakierrokselle, jos et halua kylmiä väreitä kulkemaan selkääsi pitkin tai kyyneliä kulkemaan virtana poskiasi pitkin liikutuksen takia.

Olen alkanut tutustua alueeseen, ja perhekin alkaa tuntua tutulta ja hyvältä. Entinen aupair lähti tänään aamulla ja oli heti helpompaa pikkuisen kanssa, kun ei ollut vanha ja uusi aupair yhtä aikaa tilannetta hämmentämässä. Ainoana harmina se, että pikku-Lotte saattaa olla jonkun viruksen kourissa, mutta virtaa on vaikka naapurin lapsille jakaa siitä huolimatta!

Sitä alkaa pikkuhiljaa tajuta, ettei sitä omaa aikaa olekaan kauhean paljoa, kun elää perheessä. Eilen illalla kävi mielessä, että haluaisin vain pakata repun ja lähteä kävelemään johonkin suuntaan, katsoa itse mitä sieltä päin löytyisi ja miten siellä pärjäisi. Törmätä kaikenlaiseen uuteen ja valloittavaan, nähdä kaikki pikkuriikkiset kylät, joissa jokaisessa on vähintään yksi pubi, ja keskustella sen kauan sitten Skotlannista Irlantiin karanneen vanhan sedän kanssa siitä, kuinka nuoret ei enää pysy hänen vauhdissa whiskeyn juomisessa. Juoksevat vaan clubilta toiselle sen iltaisen sulhasen/morsion perässä, eikä kukaan osaa enää edes laulaa vanhan kansan juomalauluja! Onneksi minulla on tulevan vuoden aikana myös omaa aikaa ja saan käydä vaikka Irlannin pohjoisosissa pitkiä viikonloppuja jos mielin, ja jos sovitaan ajoissa.

Cork Midsummer Festival. Se on meneillään, useamman viikon mittainen, juhlia täynnä oleva keskikesän kausi, jolloin kaikilla on hyvä mieli. Kaikilla on kyllä aina hyvä mieli. Oikeastaan irlantilaiset ovat kuin iloinen versio suomalaisista! Kun sitä rupeaa ajattelemaan, niin Suomessa kaamos ja pitkä, pimeä ja kylmä talvi laittaa ihmiset melko apeaan tilaan ja siksi itsemurhaluvutkin ovat Suomessa hälyttävän korkealla. Itse kullakin on mielenterveysongelmaa jos jonkinlaista ja siihen sitten juominen päälle, tulee mukava soppa ja kirves heiluu. Mutta Irlannissa, ehei, täällä ei turhaa murjotella. Oli juhlan aihe mikä tahansa on kaikilla hyvä mieli ja mukava hiprakka päällä, kiitetään elämää ja Luojaa kaikesta hyvästä ja kippistellään jos jonkinmoiselle pavunvarrelle hymyssä suin. Talvella otetaan sitten sille, että sataa ja ainakin maa saa ravinteita. Eikä ahdistusta ja masennusta oikeastaan ole laisinkaan havaittavissa, ainakaan vielä tähän asti ei ole tullut huomattua. Jännää.

Ikävä kutittelee välillä korvantaustoja, muttei paljoa tarvitse ulos katsella kun mieli on jo takaisin Irlannissa. Kyllähän te siellä juhannuksinenne sun muiden juttujenne kanssa pärjäilette ja minua kotiin odottelette, minulla onkin hurjia seikkailuja edessä täällä muovailuvahalinnojen ja pyykkivuoritunneleiden keskellä, ja jos ovesta uskaltaudun ulos on vielä jännempää!

Muutamia hassuja tietopommeja:
- Tiskatut astiat pyyhitään kuivaksi (mahdollisesti hyvin hajuisallakin) tiskirätillä
- Muovipulloja ei kierrätetä, vaikka maitokin tulee muovipulloissa
- Jokaisessa kylässä tosiaan on ainakin yksi pubi, ei välttämättä edes kauppaa, mutta pubi on oltava
- Irlantilaiset eivät tunne käsitteitä leivinpaperi, leipomishiiva, iltapala, "vain yksi olut"