"A cup'o'tee...peeze"

Niin. Sitä ollaan nyt sitten ihan oikeasti täällä. Ensimmäinen arkipäivä, onneksi Carina (edellinen aupair) on vielä täällä näyttämässä miten päivärutiinit etenee ja mitä kaikkea tulee päivän aikana hoitaa. Charlotte on juuri laitettu päiväunille, ja se pikku apina nukkuu onneksi sikeästi parisen tuntia.

Tulin siis perjantaina illalla, ja vastaanotto oli ihanan lämmin, tunsin oloni heti todella kotoisaksi. Corkin keskustasta on suunnilleen 45 minuutin ajomatka Whitegateen, eli tänne uuteen kotiin, ja siinä kotia kohti ajellessa näki sitten näitä kauneimpia tilkkutäkkimaisemia. Kotipaikka on ihanan syrjässä, ja luonto on aivan älyttömän kaunista täällä, ja meri on ihan vieressä. Koti on kaksikerroksinen ja kivilattiainen, ja täällä pidetään sisälläkin kengät jalassa. Muutaman päivän jälkeen se ei enää ole ihme, kun ei niitä kenkiä kehtaa enää edes ottaa POIS jalasta...täytyy kai hankkia tohvelit sisälle. Sisätiloissa on muutenkin aika vilpoista, eikä se ole mikään paras asia terveydelleni juuri nyt, kun sairastuin lentojen aikana turhan tehokkaan ilmastoinnin ansiosta. Kurkkutauti on kamala, mutta olen sentään muuten terveenä ja reippaana.

Perjantai meni siis asettuessa ja aikaisin nukkumaan menossa. Lauantaina Carina
halusi viedä minut keskustaan, joten lähdettiin yhden aikaan sinne. Täällä muuten sanotaan kellonaika ihan väärin: jos haluaa sanoa puoli kolme, täällä sanotaan "half two" (eli puoli kaksi) koska irlantilaiset jättää sen "past" eli "yli/jälkeen" sanan pois sieltä välistä. Siihenkin on siis totuteltava. Mutta tosiaan, mentiin keskustaan, ja Cork on aivan mahtava kaupunki. Ei Oulua paljon isompi, enempi kauppoja ehkä. Mutta ihmiset olivat ihania, rakennukset aivan mielettömän kauniita ja jotenkin tykästyin vaan tosi paljon. Sitten nähtiin myös muita aupaireja, joista yksi (Tiina Ruotsista) oli tosi tosi mukava ja on vielä ainakin kaksi viikkoa täällä, niin hänen kanssa ainakin on hauskaa nyt alussa. Illalla mentiin melkein heti sänkyyn kun oltiin ihan poikki kaikesta kävelemisestä.

Eilen sitten käytiin aamulla Charlotten kanssa kävelyllä lähiympäristössä ja oli aurinko paistoi jopa kuumasti välillä. Kodin lähellä on ihana maisemareitti ja iso puisto. Siellä voi käydä Charlotten ja Jolien (koiran) kanssa vaikka päivittäin. Niin ja perheen äiti Shirley vei minut ja Carinan pieneen konserttiin syrjäisemmälle kylänraitille, siellä oli hänen hyvän ystävän bändi soittamassa. Olivat muuten tosi hyviä! Mutta parasta oli se, kun siellä näki sitä aitoa irlantilaista meininkiä. Kaikilla oli hauskaa, kukaan ei rähissyt, joillakin oli lapset matkassa ja lapsille oli erilaisia aktiviteetteja pihalla, ja sisätiloissa porukka vaan lauloi mukana ja tanssi ja löi tahtia. Olin niin haltioissani että unohdin tilata ensimmäisen Guinnessini, joten se jäi nyt vielä myöhemmälle.

Charlotte muuten, hän on ihanin ja suloisin ja kaunein pikku irlantilaistyttö jonka olen koskaan nähnyt! Ihanat tummat kiharat, suloisin hymy ja hyvät tavat (aina kun vähän muistuttaa). On se jännä kuulla, kun juuri kaksi vuotta täyttänyt pikku taapero puhuu irkkuaksentilla sen mitä puhuu. Olen itsekin kyllä alkanut mongertaa englantia ihan oudolla tavalla ja välillä oikein havahdun siihen miten puhun. Muutama päivä täällä ja se ihana aksentti on alkanut pikkuhiljaa hiipiä minunkin kielenkantoihin. Ärrät tulee aivan irlantilaisittain, ja jotkut sanat sanotaan ihan toiseen malliin kuin viereisessä Englannissa. Mutta muut tytöt (aupairit) osasivat kertoa, että Dublinista tulevat puhuvat niin sekavaa siansaksaa, ettei sitä tajua muut kuin Dublinilaiset. Se olisi kiva kuulla!

Kaikin puolin on siis elämä kohdillaan, kavereita, ystäviä ja rakkaita vaan ikävä iltaisin. Päivisin on niin paljon tekemistä, ettei kovin montaa ehdi kaivata, mutta illalla voi miettiä sitten kaikkia kerralla. Ai niin ja Äiti, ruoka on hyvää ja kevyttä, toisin kuin pelkäsin. Paljon vihanneksia ja rasvattomia juttuja, joskin Irlannin rastavon tarkoittaa Suomen ei-niin-täysrasvaista...odottelen nyt vaan lenkkareitani, että pääsen lenkkeilemään Charlotten ja Jolien kanssa siellä maisemareitillä.

Tänään käydään illalla Carinan kanssa vielä Tescossa ostamassa muffinitarpeet, carina on nimittäin lähdössä 11 kuukauden oleskelun jälkeen pois ylihuomenna, ja haluaa leipoa vielä jotakin huomiseksi. Minä haluaisin vaan suklaata Suomesta, koska Irlannin suklaa maistuu sokerille, rasvalle ja jauhoille. Tarvitsen Fazeria, kiitos!