The foggy mores of Ireland.

Lauantai 21.6.2008
Bussissa:
-Hiya, I need a returnticket, please.
-Oh you're comin back to see me, are ya? *wink*

Lähdin eilen aamulla kaupungille palloilemaan muutaman muun aupairin kanssa. Kotosalla kun olin tekemässä lähtöä alkoivat pelottella, että täkäläiset bussikuskit olisivat kärttyisiä vanhoja ukkoja jotka ei paljoa puhu. Minulle taisi sitten sattua aikamoinen poikkeustapaus; suunnilleen kolmekymppinen oikein hauskannäköinen irlantilaismies alkoi heti vääntämään sangen imartelevaa vitsinpoikasta kun astuin kyytiin (joskin niin paksulla aksentilla etten saanut puolistakaan selvää, mutta hymy kertoi ihan tarpeeksi). Bussissa ei soinut normaaliin suomalaiseen tapaan radio pooki, vaan uusimmat irlantilaiset ja maailmanlaajuiset hitit, joitten mukana kuski vihelteli ja lauloi koko matkan. Saattoiko siinä sitten muuta tehdä kuin hymyillä! Oikein mukava kyyti oli.

Sanovat, että eilen oli huono keli. Mutta kun itse katsoin ikkunasta ulos olin pakahtua. Siellä satoi, ja paljon satoikin, ja se sade teki kaikesta jotenkin hassun sadunomaista. Bussissa istuessani katselin maisemia lumoutuneena; näin juuri ne kertomuksissa kuvatut sumuiset Irlannin niityt ja pellot, usvasta ja sateesta huolimatta täydellisen smaragdinvihreinä. Rakastuin taas kerran. Yritin ottaa kuviakin, mutta eihän tuommoinen tallennu kameralle samalla tavoi kuin mieleen. Niin että säilykööt kuvat siellä ja jos jollakin muulla on intoa nähdä samanlaista tulkoot itse katsomaan.

Sain ensimmäisen palkkani eilen, joten olihan minun pakko sinne Corkin keskustaan suunnata. Bussit maksaa kyllä aika reippaasti, ja osa matkasta on mentävä taksilla jos ei kerkeä jompaan kumpaan bussiin (niitä menee kaksi vuoroa/suunta lauantaina), mutta eipä se paljoa haittaa kun vaan pääsee vähän tuulettumaan (eikä taksi maksa täällä paljon mitään Suomeen verrattuna). Kaupungilla satoi ja paistoi vuoron perään, ja vietettiin tyttöjen kanssa suurin osa ajasta kaupoissa sisällä ettei kastuta ihan kokonaan. Ainiin ja onhan minun kerrottava Penneysistä, ihanasta tavaratalosta, jossa tulee varmaan vierailtua melko monta kertaa tulevan vuoden aikana. Hinnat minimaaliset, tavara oikein kivaa (joskis kestävyys on myös suht lyhytaikainen) ja Penneys on auki viikon jokaisena päivänä. Ostin sieltä sitten parilla kympillä kahdet kotihousut, tohvelit, sukkia kolme paria, hiuspantoja ja sateenvarjon. Kaikki kahdellakympillä. Paratiisi. Ja vaikka tavara kestäisikin vain kuukauden päivät, voi mennä ostamaan ihan yhtä halvalla uudet vähän erilaiset, mukavaa vaihtelua.

En vielä tänä viikonloppunakaan selvinnyt tutustumaan irlantilaiseen pubikulttuuriin, mutta jospa sitä vielä ehtisi joku toinen viikonloppu. Nelli, toinen aupair lupasi viedä minut muutamaan lempipaikkaansa ensi viikonloppuna, joten sitä odotellessa...

Äitille terveiset: tänään kävin lenkillä. Olen syönyt terveellisesti ja tarpeeksi, en liikaa, ja käynyt joka päivä kävelyllä pikkusen kanssa. Tulen takaisin kotiin paljon hoikempana sitten!