Nyt on paassyt alkureissu vierahtamaan ilman isompia internetmahdollisuuksia, joten kirjoittelut on tapahtuneet tahan saakka paivakirjaan. Onneksi sentaan sinne, jotta voin paremmin paivittaa tannekin myos menneet tapahtumat!
Lahtekaamme siis liikenteeseen alkureissun paivista.
Lahtomme tapahtui siis viikko sitten sunnuntaina. Hennaa jannitti kovasti lento, joka lopulta taittui ilman sen syvempia ilmakuoppia tai muita mutkia matkassa. Milanossa erehdyimme eksymaan illalliselle riistohintaiseen turistipizzeriaan ja maksettiin puolen litran vesipullosta huikeat 6€. No, hyvien younien jalkeen seikkailtiin tiemme syrjemmalta loytyneeseen ekomarkettiin, ostettiin pullo parin euron viinia (joka osoittautui todella hyvaksi viiniksi) ja muutamia suolapaloja ja etsittiin ensimmainen juna kohti Riminia. Selvisimme perille viiden maissa laskelmieni mukaan kuuden hyvin ystavallisen italialaisen avulla, ja kotona meita odottikin innokas joukko hyvin italialaista perhetta! Asetuimme pikaisesti kodiksi ja illastimme Saran pikkuperheen kanssa herkulliden piadan merkeissa.
Italian aika kului melko nopeaa, kuumat paivat seurasivat toisiaan ja pitivat ylla vasyneen unenomaisuuden. Vasta muutaman paivan oleilun jalkeen sita todella tajusi, etta nythan sita ollaan reissussa! Maailman toisella puolen! Viela Riminin viimeisena paivana kipitin aamusta rannalle aurinkoon ja yritin imaista edes pikkuisen varia tahan kalkkilaivan kapteenin ihoon. Haikeiden hyvastien saattelemana jatimme taakse auringon ja ihmeelliset kauniit ihmiset sita palvomassa, ja suuntasimme nokkamme kohti yli vuorokauden mittaista matkaa kohti Hollantia puukenkineen ja tulppaaneineen.
Vaikka itse olenkin viettanyt 40 tuntia matkalla tullessani takaisin kotiin Irlannista, tuntui matkan taittuminen Italiasta Hollantiin aika pitkalta. Lahdimme Riminista 14:17 junalla ja saavuimme lopulta Amsterdamiin majapaikkaamme 16:55. Ja tottakai matkan aikana olin viela kipeana. Olin heti Italiassa sairastunut ihmeelliseen aanen pois menemis kurkkutautiin ja karsin edelleen siita koko matkan pahan yskan maustamana. Matkamme kulki siis seuraavasti: Rimini - Milano - Udine - Munchen - Dusseldorf - Amsterdam. Suunnitelma muuttui monta kertaa matkan varrella kun jotkut junat maksoikin maltaita ja toiset eivat kulkeneet oletetusti, mutta jokainen muutos oli askel parempaan suuntaan. Lopulta olimme perilla vasyneina mutta onnellisina siita, etta matka taittui paljon oletettua nopeammin ja halvemmin! Lisaksi majoittajamme Amsterdamissa lupasi heti kattelyssa etta saamme majailla hanen luona niin pitkaan kuin vain viihdymme :)
Houstimme Rutger alias Woody (helpompi lausua, todellakin) tuli siis noutamaan meidat asemalta ja opasti kotiinsa, ja sitten melkein heti lahti vanhempiensa luokse yhdeksi yoksi. Rutger asuu opiskelija-asuntolassa, opiskelee yliopistossa fysiikkaa ja on pikkuveljeni Juhon ikainen ja nakoinen. Todella mukava tyyppi, ystavallinen ja hauska. No, ensimmaisena iltana Henna paatti jaada nukkumaan, mutta minulla riitti kumma kylla viela virtaa matkankin jalkeen. Ehka sen teki ihana aurinko, joka lammitti koko kaunista kaupunkia ja sai ihmiset hymyilemaan, ehka olin vain ylivasynyt. Kaupungilla kiertelin ja kummastelin hetken maisemia ja ihmisia, mutta edelleen vaivaavan yskan takia seikkailin muutamia kiertoreitteja kotiin ja nukuimme oikein makeasti reissun ensimmaisessa hyvassa sangyssa! Levitettava sohva, hieman kova paaty, mutta parempi kuin Italian kivisangyt. En kuitenkaan valita, sanky kuin sanky on ihana asia jos majoitus on ilmainen!
Eilen valmistimme houstillemme paivallisen valmiiksi, soimme yhdessa hyvalla ruokahalulla ja lahdimme porukalla kavelylle Amsterdamin lauantai-iltaan. Mukavia ihmisia ja paljon kaikkea uutta, kaunista arkkitehtuuria ja paljon puistikkoja. Tanaan etsimme Hennan kanssa nettikahvilan, ja tassa sita ollaan. Loppumatkaa emme ole viela suuremmin suunnitelleet, paatimme pitaa tilanteen auki jotta voimme menna fiiliksen mukaan. Tanska odottaa viela, ja sen jalkeen matka lapi Ruotsin.
Voisin koettaa kirjoitella taalta kasin useammin, kun kaupungissa on helppo kulkea julkisilla ratikoilla ja metroilla joita kulkee kokoajan. Toivon Suomeen ihania keleja ja kesaista meininkia, taalla sita ainakin on, vaikka valilla sataakin!
Pusuja,
Laura
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti