Amsterdam alkaa tuntua jo ihanan kotoisalta, joten meilla alkoi molemmilla aikalailla yhta-aikaa jalka kaivata taas tien paalle. Suunnittelemme siis matkustavamme jo huomenna Koopenhaminaan ihmettelemaan sikalaista kesaa ja etsiskelemaan yopaikkaa ystavallisilta paikallisilta (majoitusta ei siis viela ole loytynyt). Ei kylla huoletakaan, makuupussit mukana ja kylla sielta varmasti joku paikka loytyy, jos ei muuta niin joku tosihalpa motelli! Sitten viikonvaihteessa suunnaksi Pohjois-Ruotsi ja lopulta jotenkin joskus Ouluun.
On toisaalta jotenkin haikeaa tottakai hyvastella tallainen paikka, mutta onneksi nyt tiedan etta tamakin kaupunki ja maa on olemassa ja luultavasti saan palata tanne milloin vaan, tavalla tai toisella. Seuraavaksi voisin siis ihastua Koopenhaminaan ja katsella sieltakin jo vahan seutuja silla silmalla. Veri tuntuisi vetavan maailmalle, mutta silti toisinaan, erityisesti iltaisin meinaa vahan kouraista mahanpohjasta kun kaikki oma on niin kaukana.
Taalla nakee todella paljon enemman eri kulttuureja. Houstimme kertoikin, etta oikeastaan taalla on tarkeampaa osata englantia kuin hollantia, koska ulkomaalaisia on niin paljon ettei koskaan voi olla varma mita kielta toinen puhuu. Han naureskeli keskustelleensa tuntitolkulla englanniksi uuden tuttavuuden kanssa vain huomatakseen lopuksi, etta he ovat molemmat oikeasti hollantilaisia. Toita taalta saisi melko helposti, mutta vuokrat ovat todella korkeita. Riippuen toki alueesta jossa haluaa asua.
Hauska ajatella, enta jos. Naina paivina se on ollut helppoa, kiireettomassa lampimassa saassa puistoja ja kanavanvieria seuraillen. Kaupoista loytyy petollisen paljon kaikkia uusia, upeita, edullisia pakkokokeilla-leivoksia mukaan piknikeille ja saa hellii seka varjossa viihtyvaa etta lampoa kaipaavaa. Ei ihme etta suurin osa Hollantilaisesta taiteesta kantaa taustallaan harmaata taivasta, kokoajan paalla roikkuu pieni sateen tuntu. Lisaksi taalla on niin paljon kivempi luonto ja linnusto (haikaroita on ihana seurata), etta puistikoissa oleskelu on paljon viihtyisampaa kuin Suomessa hyttysten syottina.
No, enikeis. Ilmoitus on kirjailtu couchsurfing.orgiin, yksi hyva juna lahtisi huomenna illalla puoli kahdeksalta ja kylla tassa alkaa olla taas sellainen pieni lahtokutina paalla. Toivotaan etta loytyy uusi housti ajoissa!
Halauksia maailmalta,
Laura
4. heinäkuuta 2012
1. heinäkuuta 2012
Matkan varrelta.
Nyt on paassyt alkureissu vierahtamaan ilman isompia internetmahdollisuuksia, joten kirjoittelut on tapahtuneet tahan saakka paivakirjaan. Onneksi sentaan sinne, jotta voin paremmin paivittaa tannekin myos menneet tapahtumat!
Lahtekaamme siis liikenteeseen alkureissun paivista.
Lahtomme tapahtui siis viikko sitten sunnuntaina. Hennaa jannitti kovasti lento, joka lopulta taittui ilman sen syvempia ilmakuoppia tai muita mutkia matkassa. Milanossa erehdyimme eksymaan illalliselle riistohintaiseen turistipizzeriaan ja maksettiin puolen litran vesipullosta huikeat 6€. No, hyvien younien jalkeen seikkailtiin tiemme syrjemmalta loytyneeseen ekomarkettiin, ostettiin pullo parin euron viinia (joka osoittautui todella hyvaksi viiniksi) ja muutamia suolapaloja ja etsittiin ensimmainen juna kohti Riminia. Selvisimme perille viiden maissa laskelmieni mukaan kuuden hyvin ystavallisen italialaisen avulla, ja kotona meita odottikin innokas joukko hyvin italialaista perhetta! Asetuimme pikaisesti kodiksi ja illastimme Saran pikkuperheen kanssa herkulliden piadan merkeissa.
Italian aika kului melko nopeaa, kuumat paivat seurasivat toisiaan ja pitivat ylla vasyneen unenomaisuuden. Vasta muutaman paivan oleilun jalkeen sita todella tajusi, etta nythan sita ollaan reissussa! Maailman toisella puolen! Viela Riminin viimeisena paivana kipitin aamusta rannalle aurinkoon ja yritin imaista edes pikkuisen varia tahan kalkkilaivan kapteenin ihoon. Haikeiden hyvastien saattelemana jatimme taakse auringon ja ihmeelliset kauniit ihmiset sita palvomassa, ja suuntasimme nokkamme kohti yli vuorokauden mittaista matkaa kohti Hollantia puukenkineen ja tulppaaneineen.
Vaikka itse olenkin viettanyt 40 tuntia matkalla tullessani takaisin kotiin Irlannista, tuntui matkan taittuminen Italiasta Hollantiin aika pitkalta. Lahdimme Riminista 14:17 junalla ja saavuimme lopulta Amsterdamiin majapaikkaamme 16:55. Ja tottakai matkan aikana olin viela kipeana. Olin heti Italiassa sairastunut ihmeelliseen aanen pois menemis kurkkutautiin ja karsin edelleen siita koko matkan pahan yskan maustamana. Matkamme kulki siis seuraavasti: Rimini - Milano - Udine - Munchen - Dusseldorf - Amsterdam. Suunnitelma muuttui monta kertaa matkan varrella kun jotkut junat maksoikin maltaita ja toiset eivat kulkeneet oletetusti, mutta jokainen muutos oli askel parempaan suuntaan. Lopulta olimme perilla vasyneina mutta onnellisina siita, etta matka taittui paljon oletettua nopeammin ja halvemmin! Lisaksi majoittajamme Amsterdamissa lupasi heti kattelyssa etta saamme majailla hanen luona niin pitkaan kuin vain viihdymme :)
Houstimme Rutger alias Woody (helpompi lausua, todellakin) tuli siis noutamaan meidat asemalta ja opasti kotiinsa, ja sitten melkein heti lahti vanhempiensa luokse yhdeksi yoksi. Rutger asuu opiskelija-asuntolassa, opiskelee yliopistossa fysiikkaa ja on pikkuveljeni Juhon ikainen ja nakoinen. Todella mukava tyyppi, ystavallinen ja hauska. No, ensimmaisena iltana Henna paatti jaada nukkumaan, mutta minulla riitti kumma kylla viela virtaa matkankin jalkeen. Ehka sen teki ihana aurinko, joka lammitti koko kaunista kaupunkia ja sai ihmiset hymyilemaan, ehka olin vain ylivasynyt. Kaupungilla kiertelin ja kummastelin hetken maisemia ja ihmisia, mutta edelleen vaivaavan yskan takia seikkailin muutamia kiertoreitteja kotiin ja nukuimme oikein makeasti reissun ensimmaisessa hyvassa sangyssa! Levitettava sohva, hieman kova paaty, mutta parempi kuin Italian kivisangyt. En kuitenkaan valita, sanky kuin sanky on ihana asia jos majoitus on ilmainen!
Eilen valmistimme houstillemme paivallisen valmiiksi, soimme yhdessa hyvalla ruokahalulla ja lahdimme porukalla kavelylle Amsterdamin lauantai-iltaan. Mukavia ihmisia ja paljon kaikkea uutta, kaunista arkkitehtuuria ja paljon puistikkoja. Tanaan etsimme Hennan kanssa nettikahvilan, ja tassa sita ollaan. Loppumatkaa emme ole viela suuremmin suunnitelleet, paatimme pitaa tilanteen auki jotta voimme menna fiiliksen mukaan. Tanska odottaa viela, ja sen jalkeen matka lapi Ruotsin.
Voisin koettaa kirjoitella taalta kasin useammin, kun kaupungissa on helppo kulkea julkisilla ratikoilla ja metroilla joita kulkee kokoajan. Toivon Suomeen ihania keleja ja kesaista meininkia, taalla sita ainakin on, vaikka valilla sataakin!
Pusuja,
Laura
Lahtekaamme siis liikenteeseen alkureissun paivista.
Lahtomme tapahtui siis viikko sitten sunnuntaina. Hennaa jannitti kovasti lento, joka lopulta taittui ilman sen syvempia ilmakuoppia tai muita mutkia matkassa. Milanossa erehdyimme eksymaan illalliselle riistohintaiseen turistipizzeriaan ja maksettiin puolen litran vesipullosta huikeat 6€. No, hyvien younien jalkeen seikkailtiin tiemme syrjemmalta loytyneeseen ekomarkettiin, ostettiin pullo parin euron viinia (joka osoittautui todella hyvaksi viiniksi) ja muutamia suolapaloja ja etsittiin ensimmainen juna kohti Riminia. Selvisimme perille viiden maissa laskelmieni mukaan kuuden hyvin ystavallisen italialaisen avulla, ja kotona meita odottikin innokas joukko hyvin italialaista perhetta! Asetuimme pikaisesti kodiksi ja illastimme Saran pikkuperheen kanssa herkulliden piadan merkeissa.
Italian aika kului melko nopeaa, kuumat paivat seurasivat toisiaan ja pitivat ylla vasyneen unenomaisuuden. Vasta muutaman paivan oleilun jalkeen sita todella tajusi, etta nythan sita ollaan reissussa! Maailman toisella puolen! Viela Riminin viimeisena paivana kipitin aamusta rannalle aurinkoon ja yritin imaista edes pikkuisen varia tahan kalkkilaivan kapteenin ihoon. Haikeiden hyvastien saattelemana jatimme taakse auringon ja ihmeelliset kauniit ihmiset sita palvomassa, ja suuntasimme nokkamme kohti yli vuorokauden mittaista matkaa kohti Hollantia puukenkineen ja tulppaaneineen.
Vaikka itse olenkin viettanyt 40 tuntia matkalla tullessani takaisin kotiin Irlannista, tuntui matkan taittuminen Italiasta Hollantiin aika pitkalta. Lahdimme Riminista 14:17 junalla ja saavuimme lopulta Amsterdamiin majapaikkaamme 16:55. Ja tottakai matkan aikana olin viela kipeana. Olin heti Italiassa sairastunut ihmeelliseen aanen pois menemis kurkkutautiin ja karsin edelleen siita koko matkan pahan yskan maustamana. Matkamme kulki siis seuraavasti: Rimini - Milano - Udine - Munchen - Dusseldorf - Amsterdam. Suunnitelma muuttui monta kertaa matkan varrella kun jotkut junat maksoikin maltaita ja toiset eivat kulkeneet oletetusti, mutta jokainen muutos oli askel parempaan suuntaan. Lopulta olimme perilla vasyneina mutta onnellisina siita, etta matka taittui paljon oletettua nopeammin ja halvemmin! Lisaksi majoittajamme Amsterdamissa lupasi heti kattelyssa etta saamme majailla hanen luona niin pitkaan kuin vain viihdymme :)
Houstimme Rutger alias Woody (helpompi lausua, todellakin) tuli siis noutamaan meidat asemalta ja opasti kotiinsa, ja sitten melkein heti lahti vanhempiensa luokse yhdeksi yoksi. Rutger asuu opiskelija-asuntolassa, opiskelee yliopistossa fysiikkaa ja on pikkuveljeni Juhon ikainen ja nakoinen. Todella mukava tyyppi, ystavallinen ja hauska. No, ensimmaisena iltana Henna paatti jaada nukkumaan, mutta minulla riitti kumma kylla viela virtaa matkankin jalkeen. Ehka sen teki ihana aurinko, joka lammitti koko kaunista kaupunkia ja sai ihmiset hymyilemaan, ehka olin vain ylivasynyt. Kaupungilla kiertelin ja kummastelin hetken maisemia ja ihmisia, mutta edelleen vaivaavan yskan takia seikkailin muutamia kiertoreitteja kotiin ja nukuimme oikein makeasti reissun ensimmaisessa hyvassa sangyssa! Levitettava sohva, hieman kova paaty, mutta parempi kuin Italian kivisangyt. En kuitenkaan valita, sanky kuin sanky on ihana asia jos majoitus on ilmainen!
Eilen valmistimme houstillemme paivallisen valmiiksi, soimme yhdessa hyvalla ruokahalulla ja lahdimme porukalla kavelylle Amsterdamin lauantai-iltaan. Mukavia ihmisia ja paljon kaikkea uutta, kaunista arkkitehtuuria ja paljon puistikkoja. Tanaan etsimme Hennan kanssa nettikahvilan, ja tassa sita ollaan. Loppumatkaa emme ole viela suuremmin suunnitelleet, paatimme pitaa tilanteen auki jotta voimme menna fiiliksen mukaan. Tanska odottaa viela, ja sen jalkeen matka lapi Ruotsin.
Voisin koettaa kirjoitella taalta kasin useammin, kun kaupungissa on helppo kulkea julkisilla ratikoilla ja metroilla joita kulkee kokoajan. Toivon Suomeen ihania keleja ja kesaista meininkia, taalla sita ainakin on, vaikka valilla sataakin!
Pusuja,
Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
