Pikkupirpanan paluu

Palasin pitkän tovin jälkeen joskus kauan sitten aloittamani blogin riveille, kun uusi iso maailma odottaa jälleen. Vuosien varrelle on mahtunut kyllä maailmaa, läheltä ja kaukaa. Vaan nyt on edessä sellainen reissu, että vaikka minä olisin itse ainoa ihminen joka näitä tekstejä lukee, olen vahvasti sitä mieltä, että tämä reissu on dokumentoitava bittiavaruuteen sille tarkoitetulle sivulle.

Edessä on ihmeellinen inter rail. Se, jonka niin moni on jo taittanut ja omanlaisekseen muotoillut, ja tullut takaisin kotiin satoja kokemuksia rikkaampana, osa ruskeampana, ja lompakko yleensä hieman hoikempana. Tammikuussa teimme ystäväni Hennan kanssa päätöksen hankkia lennot Milanoon ja aloittaa sieltä 24.6. meidän 16 päiväisen reilireissun. Kevääseen on mahtunut monta suunnitteluiltaa viinilasillisen ääressä, kuukausia ja lopulta päiviä on laskettu tarkasti (kuten myös reissukassaa). Mutta silti vasta tänään aamulla pyöräillessäni töihin aamusateisen Puolivälinkankaan läpi tajusin, että tasan viikko siitä hetkestä eteenpäin ja alla on kuuma Italia ja sen ihmeet.

Valoittaakseni hieman mitä tuleman pitää: sunnuntaina 24.6. suuntaamme (lentokoneen) nokan kohti Milanoa, jossa vietämme reissun ainoan hotelliyön. Maanantaina puksutamme Riminiin, jossa majoitumme Saponin (isoäitini miehen) residenssissä. Italian auringon haikeasti hyvästelemme 28. kesäkuuta, kun ensimmäinen pitkä junamatka lähtee taittumaan läpi Keskimaa...Keskieuroopan, määränpäänä tulppaanien, tuulimyllyjen ja puukenkien kansoittama Hollanti. Onneksemme maailmassa on reissaushenkisiä ihmisiä roppakaupalla, jotenka mahtava couchsurfing.org on suonut meille mahdollisuuden tavata paikallisia ihmisiä ja siten nähdä seutuja paikallisten silmin. Amsterdamin ystävillemme vilkuttelemme junan ikkunasta heipat kun suuntaamme loppuajaksi vielä tarkistelemaan onko Kööpenhamina enää kuten ennen. Sieltä emme vielä ole majoitusta löytäneet, mutta onneksi lyhyellä varoitusajalla sohvasurffailu toimiikin paremmin! Ja makuupussit mukana, oikealla asenteella uskon sopivan nukkupaikan löytyvän mistä vaan. Kun Köpiksen strøgetit on tallattu puhki, hyppäämme uppeluksiin junanraiteitten kulkiessa meren ali Ruotsiin (toivottavasti Itämeren tuntematon uponnut esine ei päätä ruveta toimiin juuri silloin), ja Ruotsin läpäisemme päivässä päästäksemme Haaparannan kautta vihdoin kotiin.

Kuusitoista päivää ihmisen elämästä, ja miten paljon niin lyhyeen aikaan mahtuukaan mahtavuutta. Olen tänään pakannut rinkan lähes lähtövalmiuteen ja huomannut että osaan sittenkin pakata niukasti, selvitellyt loput tarpeelliset lähtövalmistelut ja hätyytellyt perhosparvea vatsanpohjasta. Tämä viikko on niin täynnä puuhailua, että viikonloppu tulee varmasti salakavalan nopeaa ja se on menoa sitten.

Tässä siis pieni esipuhe, joka saa jatkoa aina kun löytyy nettikahvila tai majapaikan tarjoajan nöretysnurkka. Kommentoimalla saa kerrottua terveisiä, annettua vinkkejä paikoista joissa kannattaa vierailla ja moitittua kirjoitusvirheistä.

Let's travellataan!